Lasiaisen irtauma tapahtuu yleensä ikääntyessä itsestään, melkeinpä kaikille. Irtauman tapahtuessa lasiaiskalvo irtoaa verkkokalvon pinnasta. Tämä johtuu lasiaisen koostumuksen muutoksesta ikääntyessä, jolloin hyytelömäisestä lasiaisesta tulee nestepitoisempaa, jonka vuoksi lasiaisrakenne lyhistyy kasaan ja irtoaa lopulta.

Irronneen lasiaiskalvon tiivistymät voivat jäädä näkökenttään aiheuttaen tyypillisiä oireita, vaihtelevan muotoisia liikkuvia samentumia. Myös valon välähdykset ovat tyypillisiä lasiaisirtauman alkuvaiheessa, ja ne koetaan selkeämmin hämärässä ympäristössä.

Lasiaisen irtauma on yleensä vaaraton. Pienelle osalle lasiaisen irtauma voi kuitenkin aiheuttaa verkkokalvovaurion, joka vaatii verkkokalvon laserhoidon. Verkkokalvovaurio hoitamattomana usein johtaa verkkokalvon irtaumaan ja näön menetyksen uhkaan. Tämän vuoksi silmälääkärin tarkistus on aiheellinen alkuvaiheessa lasiaisirtauman oireita kokiessa, kahden viikon sisällä oireiden alusta. Tällöin silmälääkäri tutkii, ettei lasiaisirtaumaan liity verkkokalvovaurioita. Lasiaisirtauman oireet (valonvälke, katseen mukana liikkuvat samentumat) helpottavat ajan myötä itsekseen.

Silmänpohjan ikärappeumassa kuona-aineita alkaa kertyä verkkokalvon soluihin ja niiden ympärille tarkannäön alueelle eli makulaan. Kuona-aineiden kertymisen tarkkaa syytä ei tiedetä mutta mm. perinnölliset tekijät voivat altistaa rappeumalle ja tupakointi lisää riskiä. Rappeuma yleistyy iän myötä ja esiintyy yleensä yli 70-vuotiailla. Muutoksia voidaan kuitenkin nähdä jo 50-vuotiaillakin. Tarkannäön alueen ikärappeuma on yleisin syy peruuttamattomalle näön heikentymiselle kehittyneissä maissa.

Tarkan näön alueen ikärappeumaa on kahta erilaista muotoa, kuivaa ja kosteaa. Näissä molemmissa oireet voivat olla alussa samanlaiset. Näkö voi huonontua sekä kauas että erityisesti lähelle katsoessa. Toisinaan voi kokea myös viivojen mutkittelua tai vääristymistä, niin sanottua metamorfopsiaa. Myös värinäkö voi heikentyä ja keskeisessä näkökentässä voi näkyä tumma varjostuma. Oireiden kehittyminen on kivutonta, yleensä hidasta, mutta kosteassa tautimuodossa eteneminen voi kuitenkin olla myös varsin nopeaa. Tarkan näön alueen ikärappeumamuutoksia löytyy yleensä molemmista silmistä, vaikka asiakas kokisikin oireita vain toisessa silmässä.

Kuiva rappeuma etenee yleensä hitaammin, eikä siihen ole mitään tutkitusti tehoavaa hoitoa. Kosteaan rappeumaan on mahdollista antaa taudin etenemistä hidastavaa hoitoa. Hoidon tarkoitus on hillitä verkkokalvon alle kasvavia uudissuonia, jotka aiheuttavat turvotusta ja verenvuotoa tarkan näön alueelle. Hoito toteutetaan useimmiten silmän sisään annettavilla lääkeainepistoksilla, 1-3 kuukauden välein annettuna ja vasteesta riippuen hoitoväliä tarpeen mukaan muuttaen. Usein kostean ikärappeuman hoidossa tarvitaan pitkäaikaista lääkehoitoa. Mitä nopeammin kosteaan ikärappeumaan aloitetaan hoito, sitä parempi on näkökyvyn ennuste.

Glaukoomassa silmänpaine on liian korkea, jonka johdosta näköhermo vaurioituu etenevästi. Yleensä normaali silmänpaine on alle 21 mmHg. Glaukoomaa voidaan luokitella monella eri tavalla, mutta yksinkertaistettuna glaukooma voidaan todeta kahden seuraavasta kolmesta kriteeristä täyttyessä:

1)   silmänpaine on yli 21mmHg

2)  näköhermon päässä todetaan hermosäikeistössä vauriota

3)  näkökenttätutkimuksessa on silmänpainetaudille ominaisia muutoksia

Alkuvaiheessa hitaasti kohoavasta korkeasta silmänpaineesta ei esiinny yleensä mitään oireita. Glaukooman esiintyvyys lisääntyy ikääntyessä. Tämän vuoksi suositellaan silmälääkärin tarkistusta 40 ikävuoden jälkeen 5 vuoden välein. Mikäli silmänpainetaudin riski on kohonnut, saatetaan tarvita useammin tapahtuvia kontrollikäyntejä. Etenkin, jos henkilön silmänpaine on korkea ja lähisuvussa esiintyy glaukoomaa, on tuolloin suuremmassa riskissä saada itsekin glaukooma.

Glaukoomaa voidaan hoitaa silmänpainetta alentavilla silmätipoilla, laserhoidoilla tai tarvittaessa kirurgisilla toimenpiteillä. Yleensä glaukooman hoito jatkuu koko elämän. Hoidon tavoitteena on laskea asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan silmänpaine riittävän alhaiseksi lisävaurioiden syntymisen estämiseksi. Jo syntyneitä vaurioita ei saada parantumaan ja taudin edetessä henkilön näkökenttä alkaa pysyvästi kaventumaan. Taudin aiheuttamien vaurioiden eteneminen on kivutonta ja yleensä hidasta.

Hoitotasapainon ollessa riittämätön glaukooman aiheuttamat vauriot etenevät, ja taudin mahdollinen vaikeutuminen tulee huomata riittävän nopeasti. Tämän vuoksi glaukoomapotilaille suositellaan kontrolleja noin 1(-2) vuoden välein. Tällöin tehdään näkökenttätutkimus, kuvataan näköhermon pää sekä ympäröivät hermosäikeet. Lisäksi silmälääkäri tutkii potilaan ja käy tulokset potilaan kanssa läpi. Kaikille asetetaan henkilökohtainen silmänpaineen tavoitetaso, jonka alapuolella silmänpaine pyritään hoidoin pitämään. Tavoitetasoa voidaan muuttaa seurannan osoittamien löydösten mukaan.

Ikääntymisen myötä silmäluomissa ja niitä tukevissa rakenteissa tapahtuu muutoksia. Ne venyvät ja heikentyvät toiminnaltaan, sekä iho menettää kimmoisuuttaan. Näiden muutosten vuoksi voi kehittyä hoidollisia toimenpiteitä vaativia muutoksia niin ylä- kuin alaluomille.

Yläluomille muodostuessa ylimääräistä ihopoimua, puhutaan lippaluomesta. Myös silmän ympärillä oleva rasvakudos voi alkaa pullottaa.

Ylimääräinen ihopoimu voi aiheuttaa kosmeettista vaivaa, mutta toisinaan myös kaventaa näkökenttää ja aiheuttaa toiminnallista haittaa. Poimuuntuessaan yläluomen iho saattaa myös ärsyyntyä ja tulehtua. Hoitona on ylimääräisen ihon poistaminen kirurgisesti.

Yläluomi voi laskeutua myös lihasjäntevyyden heikentyessä, tällöin puhutaan riippuluomesta. Henkilön näkökenttä kaventuu yläluomen lisääntyvästi laskeutuessa, ja mahdollisesti ylöspäin katsoessa oireet pahenevat koska luomi ei nouse tarpeeksi. Hoito on kirurginen lihasten jänteyttä parantava toimenpide.

Silmäluomet voivat kääntyä myös sisään- tai ulospäin aiheuttaen erilaisia ärsytysoireita; vetistystä, rähmintää, roskantunnetta. Virheasennon vuoksi silmäuomi voi myös paksuuntua tai tulehtua. Näiden muutosten yhteisvaikutuksena myös näkökyky saattaa alkaa heikentyä. Hoitona on kirurginen luomen asennon korjaaminen.

On myös varsin tavallista, että silmäluomille muodostuu erilaisia kasvaimia. Nämä voivat olla kosmeettinen haitta, tai paikasta ja koosta riippuen aiheuttaa myös toiminnallista haittaa. Etenkin tyvisolusyöpää voi ikääntyessä kehittyä silmäluomille, koska niihin kohdistuva auringonvalon aiheuttama rasitus on merkittävä. Vaikkakin muutokset sijaitsevat lähellä silmää, on niitä tarpeen vaatiessa turvallista poistaa silmälääkärin toimesta.

Toisinaan silmäluomilla sijaitsevat rauhaset voivat tulehtua äkillisesti muodostaen näärännäpyn. Tämä usein punoittava, kipeä näppy hoituu joko itsestään tai paikallisella antibioottihoidolla ja hyvällä luomihygienialla. Mikäli tulehdus pitkittyy, voi rauhanen tukkeutua pidemmäksi aikaa ja silmäluomelle voi muodosta kiinteä ja näkyvä luomirakkula. Luomirakkula voi poistua itsestään ajan kanssa, mutta toisinaan vaatii kirurgista avausta paikallispuudutuksessa, erityisesti mikäli siitä on asiakkaan itsensä kokemaa haittaa.

Harmaakaihi tarkoittaa silmän linssin eli mykiön samentumista. Mykiö alkaa samentua yleensä ikääntyessä ja samentuminen tapahtuu kivuttomasti vähitellen. Kaihimuutokset johtuvat mykiön aineenvaihdunnan muutoksista. Kaihia esiintyy melkein kaikilla vanhemmalla iällä, mutta toisinaan esimerkiksi diabetes, silmävamma tai tietyt lääkkeet voivat aiheuttaa sitä myös nuoremmille.

Kaihin kehittyessä ilmaantuu erilaisia näönmuutoksia; näkö heikkenee, värit harmaantuvat, kontrastinäkö ja hämäränäkö heikentyy, valot voivat häikäistä tai toisinaan voi nähdä kaksoiskuvia yhdellä silmällä katsoessa. On myös tavallista, että kaihisilmän taittovoima muuttuu, jolloin tarvittava silmälasikorjauskin vaihtuu.

Harmaakaihi on hoidettavissa leikkauksella. Leikkauksessa samentunut mykiö poistetaan ja lääkärin kanssa yksilöllisesti valittu tekomykiö asetetaan alkuperäisen mykiön tilalle kapselipussiin, johon se asettuu tukevasti paikoilleen. Sarveiskalvolle tehtävät haavat ovat niin pienet, että ompeleita ei tarvita. Jälkikontrollia silmälääkärillä suositellaan tehtäväksi aikaisintaan 1 kuukauden kuluttua leikkauksesta tilanteen rauhoittumisen toteamiseksi ja uusien silmälasivoimakkuuksien määrittämiseksi.

Ajan myötä tekomykiön tueksi kaihileikkauksessa jätetyn kapselipussin takaseinämä voi alkaa samentua, puhutaan jälkikaihista. Jälkikaihia voi muodostua, vaikka leikkaus olisi sujunut normaalisti ongelmitta. Jälkikaihi aiheutuu kapselipussin pinnalla olevien epiteelisolujen aiheuttamasta kapselipussin samentumisesta. Jälkikaihi voi aiheuttaa näön heikentymistä ja sumentumista ja se voi muodostua pian leikkauksen jälkeen tai vasta vuosien päästä. Jälkikaihi on avattavissa nopealla ja kivuttomalla lasertoimenpiteellä, jonka jälkeen jälkikaihi ei enää uusiudu.

Kuivasilmäisyys on hyvin yleinen vaiva, joka aiheuttaa monenlaisia oireita. Tyypillisiä ovat roskan tunne, hankaus, silmien väsyminen, kutina, punoitus, vetistys, polttelu ja näöntarkkuus voi vaihdella. Kuivasilmäisyyden syy voidaan luokitella johtuvan joko siitä että kyynelnestettä ei muodostu tarpeeksi tai kyynelneste haihtuu liian nopeasti pois.

Kuivasilmäisyys voi muodostaa noidankehän, joka jatkuu ja pahenee, mikäli tilaan ei reagoida. Silmän pintaan ja silmäluomille voi muodostua erilaisia tulehdusvälittäjäaineita, jotka ylläpitävät ja pahentavat oireita. Myös silmäluomien pinta tai reuna voivat tulehtua tai luomireunan rauhaset tukkeutua, jotka osaltaan pahentavat kuivasilmäisyyttä. Silmäluomien rauhasten erittämän öljypitoisen nesteen koostumus voi myös muuttua, minkä vuoksi kyynelnesteen laatu heikkenee eikä kyynelfilmi enää pysy silmän pinnalla riittävän kauan.

Kuivasilmäisyyttä voidaan hoitaa erilaisilla kostuttavilla tuotteilla, joista suositellaan käytettäväksi usein pitkäaikaisen ja säännöllisen käyttötarpeen vuoksi säilöntäaineettomia valmisteita. Kostuttavissa tipoissakin on eroja, ja lääkärin suosituksen perusteella voidaan löytää paras tuote juuri sinulle. Kostuttavia valmisteita suositellaan käyttämään säännöllisesti ja tarpeeksi pitkään, muuten oireet yleensä palaavat vähitellen takaisin. Toisinaan voidaan tarvita myös lääkkeellisiä hoitoja katkaisemaan tulehduskierre. Myös luomihygienia on tärkeässä roolissa ja syytä muistaa kuivasilmäisyyttä hoidettaessa. Luomireunojen rauhoittamiseksi on useita erilaisia tuotteita, jotka ovat varta vasten suunnitellut silmäluomien ja ripsien puhdistukseen.

Tutustu kuivasilmäisyyden IPL-hoitoon.

Sokeritauti voi aiheuttaa muutoksia silmänpohjan verisuoniin. Mitä kauemmin diabetesta sairastaa ja mitä huonompi hoitotasapaino on, sitä todennäköisemmin ja vaikeampi diabeettinen silmäsairaus kehittyy. Paras diabeettisen silmäsairauden ehkäisy onkin hyvä sokeritaudin hoitotasapaino.

Lievissä tapauksissa silmänpohjaan muodostuu reuna-alueille vaarattomia pieniä muutoksia. Toisinaan näitä muutoksia kehittyy myös tarkan näön alueelle, jossa niiden aiheuttama mahdollinen turvotus voi aiheuttaa näköongelmia vaatien hoitotoimenpiteitä. Tihkuvia kohtia voidaan tietyissä tapauksissa hoitaa laserhoidoilla, mutta varsinkin tarkan näön alueelle keskeisesti kehittyneiden muutosten osalta silmän sisälle annettavat lääkeainepistokset ovat merkittävässä roolissa. Vaikeammissa tautimuodoissa silmän sisään alkaa muodostua hauraita ja vuotoherkkiä uudissuonia eri silmän osiin. Nämä on hoidettava aktiivisesti silmän laserhoidolla, sillä hoitamattomana ne voivat aiheuttaa esimerkiksi vuotoja, silmänpaineen nousua ja pahimmassa tapauksessa jopa sokeuttaa silmän.

Tärkeintä diabeteksen aiheuttamassa silmäsairaudessa ja sen mahdollisessa etenemisessä on varhainen havaitseminen, jonka vuoksi perusterveydenhuollossa järjestetään säännöllisin väliajoin, 1-3 vuoden välein seulonta- ja seurantatutkimuksena silmänpohjankuvauksia. Jos kuvauslöydöksen perusteella mietitään mahdollisia hoitoja, on silmälääkärin tutkittava potilas ja otettava mahdollisesti tarkemmat kuvantamistutkimukset hoitosuunnitelman tekemiseksi.